tiistai 20. maaliskuuta 2012

koulukiusaus...

Eli haluun purkautuu äänne nyt tästä mun koulukiusauksesta mitä onn jatkunu noin 4 vuotta. Vanhemmat tietää kyl ja on yrittän auttaa, mut se on oikeestaa pahentan tilannetta, koska nyt mua haukutaan esim. vasikaks....

Tää kaikki alko siis joskus kolmosella. Aluks se oli vaan sitä et mut jätettii pollast ja rokest ja ym ulos, mut myöhemmin tuli kehiin haukkumine ja sitä seuras fyysine kontakti esim. töniminen, tökkiminen. Sain päivittäin kuulla olevani läski, ruma, nörtti, tyhmä ja ties mitä... Aamulla pelotti lähtä kouluun ja monesti näyttelin kuumeen, pahoinvoinnin tai päänsäryn ettei mun tarvis mennä kouluun. Opettajat ei regoinnu, vaiks näki kun pojat kampitti mua ja nauro räkäsest, kerran yks jopa sylkäs mua naamaa, mut ei, ei mitään. Sen ainoan kerran kun mä oikeesti pistin vastaan, mut pistettiin jälkkään... mulla on vieläkin polvissa arvet kun kerran mut kaadettiin lasipullon päälle...
Pahin muisto ala-asteelta oli kuitenkin kutosen leirikoulu, kun jouduin nukkumaa yksin ja kun illalla kävin ekana päivänä suihkussa pari lissua varasti mun vaatteet ja heitti ne mutaan... Pesin niit sitte koko yön. Samana yönä ne piirs mun naamaan tussilla. Hankasin niitä puol tuntii pois naamasta ja myöhästyin aamupalalt ja sain kauheet huudot. Samana päivänä mut yritettii kaata jokeen ja mun puhelin pöllittii, mut onneks palautettii (silti porukka oli lukenu mun viestit ym...) samal reissul joku myös rikko mun kameran... Takastulomatkalla yks poika ''vahingos'' kaato mun niskaa 1½l kolaa ja mul oli just vaaleet farkut ja valkonen paita.. Tähän kaikkeen sisältyi myös haukkuminen.
Yläasteen alussa kiusaajat meni muihin kouluun (tai no oikeestaan mä menin toiseen kouluun, koska halusin musa luokalle), vaan yks tuli samaan kouluun ja luokalle ja se oli helpotus, koska kiusaamine alkuun loppu, mut tää tyyppi kuitenki levitti must kaikkee paskaa uusille luokkalaisille (oikeestaa koko koululle) ja neki käänty melkee kaikki mua vastaa... Ainoastaa yks tyttö ei ja se on täl hetkel toinen mun kavereista..

Nyt seiskan puolvälin jälkee mun perää saatetaa huuella kaikkee, mut en enää jaksa väliittää niin... Sit melkee kaikki kattoo mua nenääsä pitkin, mut oon jo tottunu siihenkin, joten en välitä....

6 kommenttia:

  1. Mä tiiän ton tunteen!
    Mua on kiusattu koulussa haukkumalla ja nauramalla mulle ja muutenki. Mulle on vaa sanottu et älä välitä, mut mä tiiän et e ei oo niiin helppoo ku paljo haukutaa! Mut sano vaa opelle reilusti niin mäki tein välittämättä uhkauksista joissa yks tyyppi sano vetävänsä mua trpaa jos kerron ;) mut yritä jaksaa ja älä ikinä tee itsaria, se on kaikki tärkein ohje!

    VastaaPoista
  2. Voih:// mä voin vaikka vannoa sulle että kaikki kääntyy vielä hyväks! Mieti miten vahvana sä oot jaksanu olla nyt, jaksat vielä tulevassakin. Tälläsii sun kaltasii tapauksii on varmasti paljo, ja se on yks suurimmist syistä minkä takia mä aijon lukee itteni psykologiks. Haluun puolustaa kaikkii niitä joita kiusataan tai on muuten vaan muiden mielestä 'huonompi' vaikka se ei oo niin. Me kaikki ollaan ihan saman arvosia, oltiin sitten minkä näkösiä tahansa. Mä oikeesti toivon sulle kaikkee hyvää, liityin sun lukijaks, ja toivon että sulta tulee iloisempiakin tekstejä. Muista että elämän hienoimmat asiat syntyy niistä pienistä, arkisista asioista. Oli se sitten yksi iloinen ja ystävällinen katse tai suklaalevy. Voimahaleja miljoonia sulle!:)

    VastaaPoista
  3. voi jeesus
    koululainen.fi mainostus (sekin itseasiassa väärin, mainostukselle oma keskustelu olemassa) ja kelasin muutenki että tää on trolli mutta......
    en lukenu tekstiä, anteeksi. opettele joku omanlaisempi kirjotustyyli jotta saat lukijoita.
    ja sitten

    koulukiusaus
    joo emmäkää tykkää kouluruasta ja ne kiusaukset on pahimpii ;;;oooo mut kaikki kääntyy viel hyväxx !!
    koulukiusaaminen sanooko mitään?

    VastaaPoista
  4. Voi ei toi kuulostaa ihan kauheelta D; En oo ikinä ajattellu että ihmiset voi olla noin julmia muuallakin kun elokuvissa. Toivon sulle kaikkee parasta ja kyllä se elämä helpottuu siitä vielä. Teini vuodet on lähes kaikille aika paljon sinnittelyä, mut se mennee ohi. Tykkään sun blogista ja klikkasin lukijaks :) Mulla on kans oma blogi http://teenage-dirtbag-ana.blogspot.fi/ jos jaksaisit niin saa toki ryhtyä lukijaks. Voimii sulle ♥

    VastaaPoista
  5. itsellä ollut myös rankat vuodet niin lapsuu,teini ja ihan vielä aikuis iälläkin. kiusattu esikoulusta ammattikouluun ja siitä vielä ihan koko henkilökohtaisen elämäni ajan,äitini on alkoholisti ja olen joutunut väkivaltaisia isäpuolia katsomaan ikäni,pääasiassa siihen asti että minut huostaanotettiin 11 vuotiaana sijaisperheeseen ja sen myötä 15 vuotiaana siirrettiin ankaraan perhekotiin (laitokseen)... olen koko ikäni kuullut vittuilua ja kokenut väkivaltaa niin henkistä kuin fyysistäkin,on ollut mahdottomalta tuntuvia vuosia ja olen ajautunut itsemurhan yritykseen useammat kerrat,miten säälittävää se onkin ollut niin koskaan en ole onnistunut,aina on jotenkin pelastunut siitä. sanon erittäin kovan elämän kokeneena että teinivuodet ovat hormoonitasollakin jo elämäsi vaikeimmat ja täysin normaalia että mielialat vaihtelevat rajusti,ole vain oma itsesi niin kyllä ne tosiystävät ja aidot kaverit tulevat kun on sen aika,niin tuli minullakin. suosittelisin että avaudut jollekkin läheisellesi tällaisista asioista,tai jollekkin nettitutulle keneen luotat. se tulee auttamaan pitemmän päälle vaikka aikaa veisikin paljon,kokemusta on. kirjoitin ihan myötätunnosta tämän että tietäisit ettet ole yksin asioittesi kanssa. niinkuin luottohenkilöni joka nosti minut todella syvästä suosta ja sai elämäni raiteilleen aina sanoi että "asioilla on tapana järjestyä" ja niin niillä onkin,sen olen huomannut. itse olen kokenut huumeet,pahimmat mahdolliset laiminlyönnit,monet sairaalareissut ja maanpäällisen "oman helvettini" mistä en olisi koskaan uskonut pääseväni ylös.. mutta toisin kävi =) jatka toki kirjoitteluasi tänne blogiin. mielenkiinnolla tulen lukemaan millaisia kommentteja ja vastauksia saat ja mihin suuntaan elämäni menee ajan myötä. voimia sinulle ja muista olla rohkea eläkä anna periksi,elämä on elämisen arvoinen =)

    en nyt halunnut mitään elämäntarinaani tähän kirjoittaa kun sitä ei kukaan jaksaisi lukea enkä välttämättä jaksaisi yhdeltä istumalta sitä kertoilla. =)

    VastaaPoista